GRK Railin ja TTS:n kokemukset Suomen ensimmäisestä ratarakentajien rekrykoulutuksesta ovat sen verran myönteisiä, että samalla formaatilla on tarkoitus jatkaa ensi vuonna.
GRK Railin (entinen Winco) asentaja Jussi Kärkkäinen näyttää rekrykoulutuksessa olevalle Jyrki Suomelalle, miten vaihteen kääntölaitetta huolletaan. Töitä on koronapandemiasta huolimatta paljon, ja kiireapulaisia tarvitaan. Joitakin vaihteita pitää huoltaa neljä kertaa vuodessa, ja ratapihoilla on satoja vaihteita. Aina välillä siirrytään pois radalta, kun turvamies Toni Råman varoittaa lähestyvästä junasta. Helsinki–Riihimäki-väliä kulkee vain yksi matkustajajuna tunnissa, kun ennen vuoroväli oli puoli tuntia. Tavarajunien aikatauluihin korona ei sen sijaan ole vaikuttanut. Työnjohtaja Leo Tawast vaikuttaa tyytyväiseltä rekrykoulutettaviinsa. ”Kun tulee työssä oppimaan, pitää olla oma-aloitteisuutta. Mitä enemmän kyselee, sitä enemmän viisaammat osaavat neuvoa”, hän korostaa. Muut kaksi Kuura-allianssin rekrykoulutettavaa ovat Lahden oikoradalla oppimassa raiteiden huoltoa. Kuura-allianssi on toinen allianssimallinen rautatien kunnossapitourakka Suomessa, ja se ulottuu Helsingistä Lahteen. Allianssisopimuksen kesto on viisi vuotta, ja tilaaja eli Väylä voi ostaa samalta urakoitsijalta – tässä tapauksessa GRK Raililta – halutessaan pari vuotta lisää kunnossapitopalveluita.
Korona muokkasi opetuksen sisältöä
Ratarakentajien rekrykoulutus käynnistyi lähiopetuksella TTS:n Rajamäen yksikössä helmikuussa 2020. Kyseessä on Suomen ensimmäinen ratarakentajien rekrykoulutus, ja osa opiskelijoista suuntautuu ratojen kunnossapitopuolelle. ”GRK Rail on alan suurimpia toimijoita, ja vastuullamme on kouluttaa tekijöitä, jotta heitä riittäisi myös tulevaisuudessa”, yhtiön päällysrakentamisen aluepäällikkö Jukka Komulainen kertoo. Alun perin Komulaiselle oli varattu Rajamäellä viikon teoriaosuus ennen työssäoppimisjaksoa. Koronan vuoksi jouduttiin kuitenkin siirtymään suoraan työssä oppimiseen huhtikuun alussa. Kaiken kaikkiaan koulutus kestää puolisen vuotta. ”Töitä on saanut tehdä niin paljon kuin jaksaa, koska junavuoroja on peruttu koronan takia. Hyvä puoli on toisaalta se, että töitä ei ole pitänyt tehdä minuuttiaikataululla. Se on helpottanut myös työssä oppimista”, Komulainen kertoo.
Työn monipuolisuus yllätti
Takavuosina vaihteen liukulevyjä rasvattiin rasvakannun ja pensselin avulla, mutta Jyrki Suomela suihkuttaa reppu selässään akkukäyttöisellä laitteella rasvaa liukulevylle. Ympärillä pörrää ampiaisia. Ei ole harvinaista, että vaihdelaatikosta löytyy ampiaispesä, ja muitakin eläimiä joudutaan silloin tällöin hätistelemään, aina kissanpennuista kyykäärmeisiin. ”Alkuperäinen syy alanvaihtoon oli se, että kaipasin lyhyempiä työmatkoja, mutta olen ollut positiivisesti yllättynyt työn monipuolisuudesta. Rataverkkoa huolletaan ristiin rastiin, ja joka paikassa tulee uusia haasteita vastaan”, aiemmin tunnelityömailla työskennellyt Suomela kertoo. Hän pitää muiden haastateltavien tavoin työssä oppimista tärkeänä osana koulutusta. ”Itselleni tämä on täysin uusi ympäristö, mutta työ opettaa tekijäänsä!” Entä mistä sait tietoa rekrykoulutuksesta? ”Satuin kuulemaan siitä punttisalilla nykyiseltä kurssikaveriltani. Siellä käy paljon muitakin ratarakentajia ja -kunnossapitäjiä. Kuntoilu auttaa jaksamaan, koska kävelemme paljon ulkosalla, ja työkalut ovat usein raskaita.
Koulutukseen oli tunkua
Myös Sonkajärvellä asemapaikkaansa pitävä Jukka Komulainen vaikuttaa toukokuun loppupuolella tyytyväiseltä paikallisiin rekrykoulutettaviinsa. He asuvat GRK Railin asuntolassa, ja töitä tehdään 40 tuntia viikossa. ”Yllätyimme siitä, miten terhakoita ja työhön halukkaita koulutettavamme ovat. Toivon että he kaikki työllistyvät meille”, lapiomiehenä rautatieläisuransa itse jo neljännesvuosisataa sitten aloittanut Komulainen toteaa. Rekrykoulutuksen hakuprosessi hoidettiin TE-toimiston kautta, ja GRK pääsi valitsemaan 60 hakijan joukosta 15 mieleistään opiskelijaa. Valittujen joukkoon kuuluu ratarakentajaa, kuljetusalan ja maatalouden ammattilaista, hortonomia, agronomia ja kauppakoulun käynyttä. Koulutettavien ikähaarukka on noin 20–50 vuotta. Komulainen kertoo, että vain kaksi opiskelijaa on toistaiseksi keskeyttänyt, ja heistäkin toinen jäi GRK:lle toiselle osastolle. Hän pitääkin rekrykoulutusta onnistuneena formaattina, ja sitä on tarkoitus jatkaa ensi vuonna. ”Meillä on krooninen pula niin kone-, sähkö- ja turvalaitemiehistä kuin ratarakentajista. Olisi tietysti hienoa, jos työharjoittelusta voisi saada ratahankkeiden kilpailutuksessa lisäpisteitä tai jos valtio voisi tulla palkkakustannuksissa vastaan, jotta alalle saataisiin uusia tekijöitä”.
Teksti ja kuva: Kaisa Salminen
Julkaistu: Heinäkuun INFRA Uusimaa -lehti, 1/20